Kriegshistorische Stätten – Schauplätze der Geschichten – Was die Feldpost über den Krieg erzählt

Lotta ja evakot

Mirjam Penttilä – ”Lääkintälotta kenttäsairaalassa”

Mirjam Penttilä (o.s.Taimela) syntyi vuonna 1921. Talvisodan aikana Mirjam oli muonitustehtävissä kotipaikkakuntansa Mellilän suojeluskuntatalolla ja välirauhan aikana muonitustehtävissä sekä Luumäellä että Miehikkälässä, joissa linnoituspataljoonat rakensivat Salpalinjaa. Jatkosodan alussa hän toimi vuoden lääkintälottana Kuusamon Kurkijärven kenttäsairaalassa ja sen jälkeen Kannaksella kotiuttamiseensa asti eli syksyyn 1944.

”Littera kädessä, mieli tulevassa tuntemattomassa aloitin varsinainen lottatyöni Mellilän asemalla elokuussa 1941. Silloin 20-vuotiaan lääkintälotan matka ensimmäiseen määräpaikkaan, Kurkijärvellä sijaitsevaan sairaalaan alkoi junalla kohden Oulua. Lottien toiminnasta minulla oli jo tuolloin kokemusta eri tehtävissä. Erityisesti muonituskokemus juhannuksen aikaan 1941 jäi mieleeni, kun liikekannallepanomääräyksen saaneet joukot valmistelivat jatkosotaan lähtöä Mellilän työväentalolla.

Lottatyön perustana olivat eri jaostot: muonitus-, lääkintä-, varus-, toimisto ja viesti- sekä keräys- ja huoltojaosto. Ilmeisesti aiempi luontaishoitajan työni Paimion luonnonparantolassa vei minut lääkintäjaostoon. Salossa perehdyin haavojen sidontaan ja potilaan käsittelyyn lyhyellä lääkintäkurssilla heinäkuussa ennen Kuusamoon lähtöä. Harjoittelimme jopa kaasunaamarin käyttöä ja olimme varmasti melkoinen näky juostessamme Salo-Uskelan kirkonportaita naamarit kasvoilla! Onneksi naamaria ei tarvinnut käyttää enää sen jälkeen.

Kuusamon Kurkijärvellä sijaitseva kenttäsairaala oli kokonaan parakkikylä. Sen 22 parakkirakennusta täyttivät lievästi haavoittuneet tai muuten sairaat potilaat. Erityisesti parakkien kaminat aiheuttivat puuhaa meille lääkintälotille. Yövuoron aikaan piti valvoa sekä potilaita että usein myös kaminoita, joissa märät puut tahtoivat sammua.

Vuosi Kurkijärvellä sujui tasaisesti. Kohokohtina olivat kolme lomamatkaa kotiin, vaikka liikkuminen hankalaa olikin. Kurkijärveltä Oulun junaan matkattiin pakkasillakin kuorma-auton lavalla, jossa meitä suojasi vain hutera pahvikoppi – ja keskellä autonlavaa palava kamina piti sen verran lämpöä ettemme vallan jäätyneet.

Vuoden -41 joulu Kurkijärvellä oli ikimuistoinen…olimme nimittäin sairastuneet sikotautiin.

Vuoden -41 joulu Kurkijärvellä oli ikimuistoinen. Korian Mailin kanssa olimme kuin jouluporsaat pienessä eristyskopissa sairaalaparakin päässä. Olimme nimittäin sairastuneet sikotautiin. Joulun tunnelmaa kuitenkin löytyi, kun saimme koppiimme oman joulukuusen kynttilöineen”, muisteli Mirjam Penttilä lottavuottaan Kuusamossa.

Kesällä 1942 lottakomennus vei Mirjamin Karjalan Kannakselle Raudun Miettilän kylässä toimivaan 40. kenttäsairaalaan. Hänet sijoitettiin kenttäsairaalan kirurgiselle osastolle tehtävänään mm. haavojen puhdistaminen, instrumenttien desinfiointi ja lääkärien avustaminen eri toimenpiteissä.

Sotatilanteen muuttuessa kenttäsairaala siirrettiin ensin Räisälään ja myöhemmin pohjoiseen. Kun siellä sairaalaa ei sitten tarvittukaan kotiutettiin henkilökunta, ja Mirjamikin, syksyllä 1944.

Lottajärjestö lakkautettiin 23.11.1944 Moskovan välirauhansopimuksen nojalla. Järjestön lakkauttamisen jälkeen lotat jatkoivat huolto- ja avustustyötä Suomen Naisten Huoltosäätiön nimissä. Vuonna 2004 Suomen Naisten Huoltosäätiön nimi muutettiin Lotta Svärd Säätiöksi.

*****

 

Lisää tarinoita lotista löydät  www.lottasvard.fi sivustolta. Kurkijärven kenttäsairaala sijaitsi Kurkijärven varuskunnan alueella Kuusamossa, jonka sotilaiden elämästä välirauhan aikana kertoo kirjailija Kalle Päätalo teoksessaan ”Ukkosen ääni” (Gummerus, 1979).

*****

Teksti perustuu Mirjam Penttilän muistelmiin ja lottajärjestön arkistotietoihin, joista on kirjoitettu ”Kasarmista kenttäsairaalaksi – tapahtumia Kurkijärvellä” -teoksessa 2017 (toim. Salme Sahi), ”Kuvia ja kertomuksia sieltä jostakin – rintamanaiset muistelevat” -teoksessa, Rintamanaisten säätiö 2004 (toim. Hely Alhainen) ja Lotta Svärd Säätiön julkaisemiin lottatarinoihin.