Suomi ja Iso-Britannia – lunastamattomia lupauksia
Suomen ja Ison-Britannian suhde oli toisen maailmansodan vuosina hyvin erikoinen ja kompleksinen. Talvisodassa 1939–1940 Iso-Britannia oli huomattava Suomen tukija, vaikka se ei lopulta antanutkaan suoraa sotilaallista apua. Iso-Britannia ja Ranska suunnittelivat suurta operaatiota Suomen auttamiseksi, mikä olisi väistämättä vetänyt Neuvostoliiton sotaan näitä kahta maata vastaan. Kenties pelko brittien ja ranskalaisten väliintulosta sai Stalinin kääntymään rauhan kannalle talvisodan päätteeksi. Avustusoperaatiossa olivat kyseessä myös brittien ja ranskalaisten omat intressit, sillä Suomen auttaminen olisi tarkoittanut joukkojen rantautumista Narvikiin ja niiden siirtoa Ruotsin läpi. Sattumoisin tuolla reitillä oli Norrbottenin malmikenttä, jonka rautamalmista Saksan sotateollisuus oli lähes riippuvainen. Onkin huomionarvoista, että esimerkiksi brittien suunnitelmia Suomen auttamiseksi ei tehty Luulajan satamaa pitemmälle.
Talvisodan jälkeen huhtikuussa 1940 Saksa hyökkäsi menestyksellä Norjaan, joka miehitettiin parissa kuukaudessa. Norjan valtaus heikensi huomattavasti Suomen mahdollisuuksia käydä kauppaa Ison-Britannian kanssa. Seurauksena oli, että Suomi ja Saksa lähenivät kaupallisesti ja myös sotilaallisesti. Kesään 1941 mennessä Suomen ulkopoliittinen asetelma oli kääntynyt päälaelleen verrattuna talvisodan päiviin. Suomi hyökkäsi Saksan rinnalla Neuvostoliittoon, joka oli ollut talvisodan aikana Hitlerin kumppani hyökkäämättömyyssopimuksen ansiosta. Iso-Britannia ja Saksa olivat puolestaan olleet sodassa jo syyskuun alusta 1939 lähtien, ja Operaatio Barbarossan käynnistymisen jälkeen Iso-Britannia ryhtyi tukemaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Neuvostoliittoa.
Vain puolitoista vuotta aiemmin Neuvostoliitto ja Iso-Britannia olivat ajautua keskenään sotaan Suomen kysymyksen vuoksi.
Ison-Britannian ainoa Suomea vastaan tekemä sotatoimi tapahtui 30. heinäkuuta 1941 Petsamossa. Brittien ilmahyökkäys Liinahamarin satamaan ei ollut mikään suuri menestys, sillä pommittajat onnistuivat upottamaan toisen satamassa olleista kahdesta rahtilaivasta. Samaan aikaan Liinahamarin iskun kanssa HMS Victoriousin kannelta lähti Kirkkoniemeä kohti kaksi hyökkäysaaltoa. Kirkkoniemessä pommittajat tuhosivat yhden rahtilaivan ja vahingoittivat toista. Brittien omat tappiot olivat huomattavat.
Suomessa brittien isku tuomittiin laajasti ja katkerin sanakääntein. Petsamon pommitus oli tärkeä etappi siinä poliittisessa kehityksessä, joka lopulta johti Ison-Britannian sodanjulistukseen Suomelle saman vuoden joulukuussa. Samalla tehtiin koko maailmansodan historiaa, sillä brittiläisten ilmahyökkäys Liinahamarin ja Kirkkoniemen satamiin oli ensimmäinen yhteinen operaatio Neuvostoliiton kanssa.
Marraskuussa 1941 Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill lähetti Yhdysvaltain Suomen suurlähettilään kautta salaisen kirjeen sotamarsalkka C.G.E. Mannerheimille. Kirjeessä Churchill arvioi suomalaisten edenneen niin kauas itään, että hyökkäys voitiin pysäyttää, koska Suomen rajat olivat turvatut. Vaihtoehtona taistelujen lopettamiselle oli Ison-Britannian sodanjulistus Suomelle, mikä olisi lojaalisuuden osoitus Neuvostoliitolle. Mannerheim kieltäytyi kohteliaasti, minkä johdosta Iso-Britannia todellakin julisti sodan Suomelle itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 1941. Lopulta Suomi siirtyi liittoutuneiden puolelle vasta Lapin sodassa lokakuussa 1944, jolloin aseet käännettiin entisiä aseveljiä saksalaisia vastaan.
Vuosina 1944–1947 Suomessa toimi liittoutuneiden valvontakomissio, joka valvoi jatkosodan päätteeksi allekirjoitetun Moskovan välirauhansopimuksen toimeenpanoa. Käytännössä komissiota hallitsivat venäläiset puheenjohtajanaan Andrei Ždanov. Valvontakomissiossa oli myös brittien edustajia, mutta heidän roolinsa jäi lähinnä muodolliseksi. Suomalaiset olisivat toivoneet briteiltä aktiivisempaa roolia vastapainoksi venäläisten määräysvallalle, sillä valvontakomissio painosti vahvasti Suomen hallitusta useissa poliittisesti värittyneissä kysymyksissä, joista tunnetuimpia olivat sotasyyllisyysoikeudenkäynnit ja asekätkennän tutkiminen. Valvontakomissio poistui Suomesta Pariisin rauhansopimuksen astuttua voimaan vuonna 1947.
