Kainuu ja Koillismaa toisessa maailmansodassa
Talvisodassa 1939–1940 Suomussalmi nousi suuriin kansainvälisiin otsikoihin, mutta todellisuudessa suomalaisten kannalta rajuimmat taistelut käytiin Kuhmossa. Ennakko-odotusten vastaisesti Kuusamo sen sijaan säästyi sotatoimilta muutamia kahakoita lukuun ottamatta, ja alueen joukot taistelivat Suomussalmen suunnalla.
Joulukuussa 1939 aikakautensa suurimmat kansainväliset mediat kertoivat suomalaisia sankaritarinoita muun muassa Summasta ja Kollaalta. Kaikkein rajuin merkitys oli kuitenkin tiedoilla, jotka Päämaja välitti vuodenvaihteen molemmin puolin Suomussalmelta. Uutisten mukaan suomalaiset olivat saavuttaneet kaksi suurta torjuntavoittoa, joista ensimmäisessä venäläiset lyötiin Kuusamoon johtavalla tiellä ja saatiin pakenemaan kirkonkylältä ja Hulkonniemestä. Jälkimmäinen suurvoitto oli Raatteen tien taistelu.
Raatteen tiellä suomalaiset murskasivat motteihin pilkotun puna-armeijan ukrainalaisen valiodivisioonan, minkä jälkeen tienvarsi oli täynnä kaatuneiden ruumiita ja ruuhkautunutta kalustoa. Kansainvälisten kuvausten mukaan helvetti oli jäätynyt tällä kapealla Kainuun tiellä, jolle jäi tuhansia kaatuneita puna-armeijan sotilaita.
Suomussalmen tapahtumat olivat talvisodan strateginen käänne Pohjois-Suomessa. Raatteen tien tappion jälkeen puna-armeija luopui tavoitteestaan katkaista Suomi linjalla Suomussalmi–Oulu, ja talvisodan ratkaisu siirtyi lähes kokonaisuudessaan Karjalan kannakselle ja Laatokan Karjalaan. Raatteen jälkeen Neuvostoliitto keskitti pohjoisen sotatoimensa Kuhmon rintamalle.
Pääosa Raatteen tiellä taistelleista suomalaisjoukoista jatkoi tammikuussa sotaretkeään Kuhmoon, missä yritettiin toistaa 44. Divisioonan tuhoon johtanut operaatio. Puna-armeijan 54. Divisioona oli jäänyt noin 45 kilometrin pituiseksi kolonnaksi Saunajärven tien varteen ja sen huoltoyhteydet itään oli katkaistu. Hyökkääjä saatiin 29. tammikuuta alkaneen pääiskun tuloksena motteihin, mutta niiden tuhoaminen ei onnistunut raskaan tulen puuttuessa. Puna-armeijan avustushyökkäykset 54. Vuoristodivisioonan pelastamiseksi jatkuivat rauhantuloon saakka. Kuuluisin näistä yrityksistä päättyi Dolinin hiihtoprikaatin lähes täydelliseen tuhoon. Maaliskuun alussa suomalaiset vetäytyivät Kilpelänkankaalta Löytövaaraan, jonka maisemissa sota myös päättyi. Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle muun muassa Sallan ja Kuusamon itäosat.
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa kesällä 1941 suomalaisten joukkojen eteneminen oli Suomussalmelta idän suuntaan tehokasta, sillä Ryhmä F eteni muutamassa päivässä 45 kilometriä. Eversti Uno Fagernäsin joukkojen eteneminen alkoi kuitenkin tyrehtyä sitä mukaa kuin Vuonnisen vesistölinja lähestyi. Uhtuan nopea valloitus jäi vain haaveeksi.
Kuusamon korkeudella everstiluutnantti Jussi Turtolan komentama Ryhmä J yritti murtautua Kiestingin kautta Louheen, jolloin Muurmannin rata olisi saatu poikki. Kyseinen lohko nousi tärkeäksi sen jälkeen, kun saksalaiset eivät onnistuneet Sallan korkeudella yrityksessään Kantalahteen. Puna-armeijan 88. divisioonan vastahyökkäykset johtivat kuitenkin siihen, että suomalaiset joukot motitettiin Kiestingissä elokuun puolivälin jälkeen. Turtola oli lähtenyt 11. elokuuta liikkeelle 2 800 miehen voimin, ja motin evakuoinnin alkaessa heistä oli jäljellä 800. Kiestingin suunnan taisteluissa kaatui erityisen paljon miehiä Pudasjärveltä, joka oli prosentuaalisesti eniten uhreja antanut suomalainen paikkakunta koko jatkosodassa.
Suomalaiset ja saksalaiset joukot yrittivät kohti Louhea vielä marraskuussa 1941, mutta hyökkäys pysäytettiin. Tuossa vaiheessa Suomen ulkopoliittinen tilanne oli muuttunut olennaisesti, kun Saksan ”blitzkrieg” ei tuottanut toivottua tulosta. Uudessa tilanteessa Muurmannin radan katkaiseminen ei ollut ulkopoliittisesti viisasta, sillä Suomi halusi säilyttää ystävälliset suhteet myös Yhdysvaltoihin, joka tuli Neuvostoliiton sotaponnistuksia. Kiestingissä käytiin rajuja kelirikkotaisteluja vielä huhti-toukokuussa 1942, jolloin puna-armeijan kevätoffensiivi torjuttiin.
Lapin sodan esivaiheessa syyskuussa 1944 saksalaiset polttivat Uhtuan lohkolta vetäytyessään Hyrynsalmen, mikä herätti suomalaisissa tyrmistystä. Samoin kävi Kuusamon kirkonkylälle, jonka tuhoamiseen osallistuivat myöhemmin myös puna-armeijan joukot.
Puna-armeija miehitti Suomussalmen itäosan ja Kuusamon parin kuukauden ajaksi, mikä herätti vuosikymmeniä historiantutkijoissa ihmetystä. Venäläisen professorin Juri Kilinin mukaan alueet olivat Neuvostoliitolle pantti, jolla haluttiin varmistaa Suomen pitävän kiinni välirauhansopimuksen velvoitteistaan.
