Suomi toisessa maailmansodassa
Saksa ja Neuvostoliitto ilmoittivat 23. elokuuta 1939 solmineensa hyökkäämättömyyssopimuksen, joka sai nimensä suurvaltioiden ulkoministereiden Joachim von Ribbentropin ja Vjatšeslav Molotovin mukaan. Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus sisälsi salaisen lisäpöytäkirjan, joka sinetöi Suomen, Baltian maiden, Puolan ja Romanian kohtalon. Lisäpöytäkirjassa Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat pienet reunamaat etupiireihinsä, jolloin Suomi laskettiin Neuvostoliiton blokkiin kuuluvaksi. Neuvostoliitto oli päättänyt hyökätä Suomeen.

Talvisota alkoi 30. marraskuuta kello 6.50, kun Puna-armeijan tykistö avasi tulen Kannaksella. Heti aamulla Helsinki joutui pommikoneiden yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Suomi julistettiin sotatilaan ja armeijan ylipäälliköksi nimitettiin sotamarsalkka Mannerheim.
Suomi aloitti puolustustaistelun suurvalta Neuvostoliittoa vastaan – suomalaisia oli tuolloin alle neljä miljoonaa ja Neuvostoliitossa oli noin 180 miljoonaa asukasta. Koko maailman ihmetykseksi Suomi onnistui 105 päivän ajan puolustautumaan suurvaltaa vastaan ja säilytti itsenäisyytensä.
Talvisota maksoi nykytietämyksen mukaan lähes 26 700 suomalaisen hengen. Haavoittuneita, vammautuneita tai muuten loukkaantuneita oli noin 43 500. Neuvostohistoriassa arviot talvisodan tappioista vaihtelivat eri aikakausina rajusti. Tuoreemman venäläisen historiantutkimuksen mukaan kaatuneita oli yli 140 000.
Saksa ja Neuvostoliitto eivät enää jatkossa olleet yksimielisiä Suomen kohtalosta. Diktaattori Adolf Hitler ilmoitti marraskuussa 1940 Berliinissä vierailleelle Molotoville, ettei Neuvostoliitolla ollut enää vapaita käsiä Suomen tilanteen ratkaisemiseksi. Kesään 1941 mennessä suurvaltapoliittinen tilanne oli muuttunut sellaiseksi, että Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon Saksan rinnalla. Neuvostoliiton pommitettua 25. kesäkuuta 1941 useita suomalaisia kohteita katsoi Suomi olevansa uudelleen sodassa. Näin alkoi jatkosota, jonka aikana Suomi ei solminut Saksan kanssa virallista sotilasliittoa.
Jatkosodasta odotettiin lyhyttä, sillä Neuvostoliiton oletettiin kukistuvan nopeasti. Toisin kuitenkin kävi, ja hyökkäysvaihe muuttui loppuvuoden 1941 aikana asemasodaksi. Parhaimmillaan Pohjois-Suomessa oli yli 220 000 saksalaista sotilasta, jotka vastasivat asemasodan aikana pohjoisen rintamasta. Pitkä asemasotavaihe kesti kesäkuuhun 1944 saakka, jolloin Puna-armeija aloitti massiivisen suurhyökkäyksen Kannaksella. Kesän 1944 mittaan Suomen armeija pysäytti suurhyökkäyksen Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa, Viipurinlahdella, Vuosalmessa ja Ilomantsissa. Torjuntavoitoista huolimatta oli selvää, että Suomen oli pakko päästä rauhansopimukseen Neuvostoliiton kanssa, sillä Saksan romahdus oli tuossa vaiheessa enää ajan kysymys.
Suomen ja Neuvostoliiton välirauhansopimus solmittiin 19. syyskuuta 1944. Jo aselevon ennakkoehtoihin oli kuulunut, että suomalaisten tuli karkottaa tai internoida maaperällään olevat saksalaiset joukot. Seurauksena oli Lapin sota Suomen ja Saksan joukkojen välillä. Sodan varsinainen aloitus oli Tornion maihinnousu 1. lokakuuta 1944, minkä jälkeisissä reilun viikon kestäneissä rajakaupungin taisteluissa kaatui noin 450 suomalaista. Kyseessä oli viimeinen suomalaisten suurtaistelu, mikä tarkoitti samalla konkreettista siirtymistä Saksan rinnalta liittoutuneiden puolelle.

Virallisesti Lapin sotatoimet päättyivät vasta Kilpisjärvellä 27.4.1945, jolloin suomalaiset saattoivat todeta viimeisenkin saksalaisen sotilaan varmuudella poistuneen Suomen maaperältä. Lapin sota vaati lähes 1400 suomalaisen sotilaan hengen. Yhteensä Jatkosodassa ja Lapin sodassa kaatui yli 65 000 suomalaista.