Petteri Ervasti – ”Vakoojajahdissa Vanttajankankaalla”

Petteri Ervasti syntyi marraskuussa 1919 ollen juuri kaksikymmenvuotias kun Talvisota syttyi. Hän ilmoittautui pian sodan syttymisen jälkeen vapaaehtoisena palvelukseen muun kotiväen lähtiessä evakkoon Kiimingin Huttukylään. Näin alkoi miltei 5 vuotta kestänyt sotataival.

Kiväärinkäsittelykoulutuksen jälkeen Petteri siirrettiin kaukopartiojoukkueeseen Suomussalmen Hossaan.

Talvisodan päätyttyä Petterin asepalvelus jatkui ensin Taivalkoskella ja sittemmin linnoitustöissä Kuusamon Vanttajankankaalla. Kesäkuun loppupuolella 1940 hän huomasi oudosti käyttäytyvän miehen linnoitustöitä seuraamassa. Petteri kertoi tästä komppanian päällikölle, joka merkitsi sen tiedoksi, mutta asia jäi siihen. Lomalle päästyään Petteri asetoverinsa kanssa yhytti saman miehen uudestaan, tällä kertaa tutun naisen seurassa pyöräilemässä maitotonkat mukanaan. Miehet kysyivät matkanpäätä ja kuulivat heidän olevan maidon hakumatkalla Heikkilän kylän taloon. Useamman tunnin jälkeen epäilyttävä pariskunta palasi takaisin – ja ilman maitoa. Nyt Petteri arvasi matkan syyn. Nämä olivat polkeneet Pukariin kertomaan tietojaan sinne sijoittuneelle venäläisosastolle.

Petteri ilmoitti uudelleen päällikölleen havainnoistaan ja sitten alkoi tapahtua. Petterille annettiin polkupyörä sekä käskettiin etsiä ja pidättää tuo mies. Ensin haravoitiin Kirkonkylä, josta jatkettiin Tuovilaan. Siellä sikäläinen komppanian päällikkö tunnisti kuvauksesta etsityn miehen ja komensi Petterin avuksi alikersantti Hyvärisen.

Kolmen päivän kuluttua mies otettiin kiinni Huotarin matkustajakodista. Kuulusteluissa hermostunut mies tunnusti vakoilleensa venäläisten hyväksi. Vaarallisen vihollisagentin kiinniottamisesta Petteri sai kahden viikon kuntoisuusloman.

Vakoojajahdissa kunnostautuneelle Petteri Ervastille myönnettiin 14 vrk:n kuntoisuusloma.

Jatkosodan syttyessä Juhannuksen alla 1941 Petteri siirrettiin kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon jalkaväkirykmenttiin. Kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi raja ylitettiin heti aamuyöstä. Alkuun vastarintaa ei kohdattu, mutta pian tilanne muuttui.

Sohjananjoen taisteluista Petterin pataljoona siirtyi Kiestingin suunnalle, jonne eteneminen pysähtyi. Samoihin aikoihin perustettiin kahdeksanhenkinen tarkka-ampujaryhmä, jonka johtoon pian tuli Petteri Ervasti. Asemasotavaihetta kesti aina syksyyn 1944 asti.

Helmikuussa 1944 Petteri haavoittui vaikeasti tykinammuksen sirpaleesta ja hetken aikaa hänet luultiin jo kuolleeksi. Sitkeä mies ei kuitenkaan luovuttanut. Hänet siirrettiin hoitoon ensin Vuonnisen sotasairaalaan ja myöhemmin Kajaanin kautta Ouluun. Toipumislomallaan Petteri tapasi ensi kertaa tulevan puolisonsa Kuusamon kirkonkylän raitilla. Vihkivalat vaihdettiin alkuvuodesta 1946 ja parille syntyi 12 lasta.

Sota jätti Petterille invaliditeetin, mutta hän jäi jatkamaan työtä kotitilalleen. Hänet tunnettiin velvollisuudentuntoisena miehenä, joka toimi aktiivisesti myös Kuusamon kunnallishallinnon luottamustehtävissä.

Petteri haudattiin vuonna 2010 Kuusamon Ristikankaan hautausmaalle.

Tarina perustuu Petteri Ervastin muistelmiin hänen poikiensa, Alpo ja Heino Ervastin, kirjaamina.