Kuusamo 23.9-18.11.1944 – Venäläisten miehitys

Kuvassa Kuusamon Punaiselle torille johtava portti 1944. Kuva: Kinnusen arkisto / Tuomo Kallioniemi

Jatkosodan päättymisen ja Lapin sodan alkamisen välisen aikajakson osalta on vähälle huomiolle jäänyt Kuusamon kirkonkylän ja Suomussalmen osien venäläismiehitys.

Aseleposopimuksen solmimisesta 4. syyskuuta 1944 käynnistyi tapahtumaketju, joka johti Lapin sotaan sekä Suomussalmen ja Kuusamon alueiden venäläismiehitykseen. Neuvostoliitto keskeytti sotatoimet Suomen armeijaa vastaan 5.9. ja alkoi keskittää sotavoimiaan Pohjois-Suomeen varmistaakseen Saksan joukkojen poistumisen Petsamosta ja Suomen maaperältä. Rauhanneuvottelujen ennakkoehtojen mukaan saksalaisten oli poistuttava maasta 15.9. mennessä.

Kuusamossa alkoi 8.9. miltei viikon kestänyt siviiliväestön evakuointi. Kirkonkylään jäivät vain lääkäri ja kappalainen. Nimismies oli saanut käskyn jäädä Kuusamoon edustamaan Suomen valtiota ja neuvottelemaan venäläisten kanssa, mutta hän poistui luvatta ja menetti sittemmin virkansa.

Saksalaiset vetäytyvät – Kuusamon kirkonkylä tuhotaan

Kuusamolaisten evakuointi saatiin päätökseen syyskuun 15. päivänä 1944 ja viimeinen autokolonna poistui Kuusamosta 17.9. Puna-armeijan etujoukko ylitti 20.9. Suomen rajan ja siirtyi nelisen kilometriä Suomen puolelle. Tämä etujoukko saavutti 22.9. Kuusamon Haukiniemen ja – saksalaisjoukkoja vastaan käydyn viivytystaistelun jälkeen – 23.9. Lahtelan alueen, johon marssi pysähtyi lähestyttäessä Salpalinjan puolustuslinjaa. Saksan SS-Nordin yksiköt puolustivat vahvasti linnoitettuja asemia viivyttäen venäläisjoukkojen etenemistä Kuusamon kirkonkylään. Viivytystaistelu oli tarpeen, koska samaan aikaan Saksan armeijan 7. divisioona oli marssilla Juntusrannalta Pudasjärven kautta Rovaniemen suuntaan.

Kuusamon ja Suomussalmen suunnassa saksalaisia joukkoja oli Kiestingissä ja Uhtualla armeijakunnan verran. Tieyhteys oli Kuusamoon Lämsänkylän kautta ja Suomussalmella Juntusrannalta.

Saksalaiset aloittivat vetäytymisen pian aselevon jälkeen. Kuusamon kirkonkylässä oli suuri määrä Kiestingin joukkojen huoltomuodostelmia, joiden täydentämistä ja idässä olevien joukkojen suoraa tukea varten saksalaiset olivat rakentaneet kapearaiteisen junaradan (Kenttärata) Hyrynsalmelta Kuusamoon.

Torstaina 21.9.1944 oli Kuusamossa syksyisen aurinkoinen päivä, lämpötila +14 astetta ja tuuli puhalsi lounaasta koillisen suuntaan. Saksan SS-Nord -divisioonan jälkijoukot olivat suojaamassa armeijakunnan joukkojen vetäytymistä Rovaniemelle. Kuusamon Lahtelassa sijainneet puolustusasemat oli määrätty pidettäväksi 26.9. iltaan saakka, sillä tiedettiin neuvostoliittolaisten joukkojen ylittäneet Suomen rajan tuona torstaiaamuna ja marssivan nyt kohti Kuusamon kirkonkylää.

Kuusamossa saksalaisten vetäytymistä tarkkaili suomalainen valtuuskunta, jota johti Kuusamoon vt-nimismieheksi määrätty Kempeleen nimismies Väinö Isola, ja valtuuskunnan sotilasasiamiehenä toimi luutnantti Seppo Alanne. Sen tehtävänä oli valvoa Suomen ja Kuusamon kunnan etuja sekä suojella suomalaisten omaisuutta. Saksan 20. vuoristoarmeijan komentaja, kenraalieversti Lothar Rendulic oli 20.9.1944 vieraillut Kuusamossa ja kieltänyt joukoiltaan siviilikohteiden tuhoamisen alueella.

Rikosasiainupseeri luutnantti M. O. Kantasen laatimasta tutkimuspöytäkirjasta kuitenkin ilmenee, että saksalaisten joukkojen keskuudessa alkoi ilmentyä kurittomuutta heti suomalaisten lähdettyä. Kuusamolaisilta jälkeenjäänyttä omaisuutta ryöstettiin ja tuhottiin. Saksalaiset aloittivat sytykkeiden asettamisen 20.9. siviiliväestön asuntoihin ja seuraavien kahden päivän aikana tapahtuneita paloja pidettiin saksalaisten sytyttämiä*, sillä palavien talojen läheisyydestä poistui saksalaissotilaita (*viime vuosina on esitetty myös näkemyksiä, että kaikki tuhopoltot eivät olisi olleet saksalaisjoukkojen aiheuttamia).

Saksalaiset lähtivät Kuusamosta Posion suuntaan 23.9. ja venäläiset saapuivat kirkonkylään vielä saman päivän iltana.

Venäläisten miehitys – rajapuomit Kuolion kylään

Aseleposopimuksesta piittaamatta venäläiset ylittivät 20.9.1944 Kuusamon kohdalla Suomen rajan ja miehittivät Kuusamon kirkonkylän 27. syyskuuta, vastoin 19.9.1944 solmittua välirauhansopimusta. Viimeiset saksalaisjoukot olivat poistuneet Kuusamosta jo tätä ennen. Uudet rajapuomit pystytettiin Kuusamosta Oulun suuntaan Kuolioon n. 55 km rauhansopimuksessa sovitusta rajalinjasta länteen. Samana päivänä kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon komentoon annettiin Pohjois-Suomen joukot ja Lapin sota alkoi tosiasiallisesti.

Lokakuussa Siilasvuo keskusteli kahdesti Kuusamon ja Suomussalmen miehityksestä venäläisen kenraalimajuri Sergei Tokarevin kanssa. Siilasvuo pyysi tietää milloin puna-armeijan joukot poistuisivat Suomen alueelta. Tähän Tokarevilta ei saatu vastausta. Hän kuitenkin lupasi välittää kysymyksen kenraalieversti Andrei Zhdanoville, Liittoutuneiden Valvontakomission venäläiselle puheenjohtajalle.

Lokakuun puolivälissä 1944 joukko paikallisviranomaisia ja liikemiehiä sai luvan vierailla Kuusamossa. Tämän jälkeen lähetettiin väkeä syksyn sadonkorjuutöihin. Evakkoon joutuneen siviiliväestön paluuta pahoin tuhottuun kirkonkylään ei kuitenkaan vielä pidetty mahdollisena. Huoltotoiminta sijoitettiinkin Kuolion epävirallisen rajan tuntumaan.

Marraskuun alussa Siilasvuo raportoi taas marsalkka Mannerheimille venäläisten toiminnasta alueella. Kuusamon suunnalla nämä olivat partioineet kaukana vartioittensa länsipuolella, ryöstelivät palanneiden siviiliasukkaiden omaisuutta, purkivat taloja korsutarpeiksi yms. Sallan suunnalla oli pidätetty suomalaisia partiomiehiä Suomen puolella rajaa, mutta kuulustelujen jälkeen miehet oli päästetty vapaiksi. Kaikilla suunnilla oli havaittu taisteluharjoituksia ja vilkasta partiotoimintaa.

Marraskuun 12. päivästä lähtien alkoi näkyä merkkejä venäläisten lähdöstä Kuusamosta ja Suomussalmelta. Venäjän armeijan siirtyminen itärajan taakse saatiin suoritettua 18.11.1944. Kuusamon miehitys oli päättynyt, mutta kuusamolaisia ei vielä päästetty palaamaan takaisin.

Aikalaiskuvaus sanomalehti Kalevassa itsenäisyyspäivältä 1944 kertoo, kuinka Kuusamon kirkonkylän Neljäntien risteyksessä vielä paloi ja poltetun kirkon viereinen muurikin oli yhä lämmin.

Paluu Kuusamoon 13.3.1945 – jälleenrakennus alkaa

Kuusamon miehitysaikana venäläiset asuivat rakentamissaan korsuissa.

”Kirkonkylä oli yhtä korsukylää, jossa oli komeita riemukaaria venäläiseen tyyliin”.

Kapteeni Vaalama 17.11.1944 saapuessaan Kuusamoon

Kuusamolaiset evakkoperheet saivat sisäasiainministeriöltä paluuluvan vasta 13.3.1945 alkaen. Pitäjä oli pahoin tuhottu ja ryöstetty. Tuhotyöt pantiin ainakin julkisesti saksalaisten piikkiin, vaikka venäläismiehittäjienkin osuudesta oltiin hiljaa varmoja. Ensin asetuttiin korsuihin, talojen kivijalkoihin, kellareihin ja navettakeittiöihin. Evakoilla oli kiire toukotöihin ja kesäkuun alkuun mennessä alkuperäisistä 13 000 asukkaasta oli palannut jo noin 10 000.

Kunnallishallinto palasi Oulaisista Kuusamoon toukokuussa ja aluesairaala aloitti toimintansa heinäkuussa 1945. Lukuvuosi 1944-45 jäi kuusamolaislapsilta kuitenkin suorittamatta. Vaikka paluu arkeen oli alkanut, jatkui korsuelämä vielä vuosia rakennustarvikepulan vuoksi.

*******

Lähteet:

Eero Ehon muistiinpanot ja esitelmä 4.5.1981 Merikosken Rotary-klubissa (Eho toimi mm. Kuusamon nimismiehenä 1949-59); ”Itä-Suomen unohdettu miehitys”, Juhani Susineva, Savon Sanomat 17.11.2008; ”Taistelu elintilasta. Kuusamo 1939-1945”, Matti Kyllönen, Itä-Karjalan Kustannus Oy, 2020; ”Venäjän Puna-armeijan sotapolku”, Tuomo Kallioniemi, Koillissanomat 23.3.2019.