Isku Murtovaarassa – ”Sotilaskotisisarten tragedia”

Jatkosodan vuosien synkintä historiaa etulinjan takana ovat neuvostopartisaanien iskut. Vuosien 1941-44 välisenä aikana tehtiin lähes 50 partisaani-iskua itärajan tuntumassa aina Lieksan korkeudelta Petsamoon. Iskuissa sai surmansa yli 150 siviiliä.

Tämä on tarina kolmen sotilaskotisisaren ja kahden saattosotilaan kohtalon hetkistä Kuusamon Murtovaarassa.

Lauantaina 4. heinäkuuta 1942 Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Toini Jännes, pohjoisen alueen sotilaskotien talouspäällikkö Faini Aflecht ja sotilaskotisisar Greta Palojärvi. suunnittelivat lähtöä tarkastusmatkalle Kiestinkiin. Kolmikko oli jo tiistaista lähtien kiertänyt tarkastamassa sotilaskoteja rintaman lähellä.

Suunnitelmana oli lähteä matkalle kahdella saksalaisvalmisteisella maastoautolla. Edellisenä iltana toiseen autoista tuli kuitenkin vika ja se vaihtui mustaan Ford-henkilöautoon, johon kuljettajaksi saatiin korpaali Toimi Rossinen. Hän lupautui matkalle mukaan, vaikka hänet oli määrä kotiuttaa seuraavana päivänä. Vartiomieheksi mukaan tuli vielä ristijärveläinen korpraali Veikko Moilanen. Maastoautoon sijoitettiin neljä sotilasta, edessä kuljettaja ja varakuljettaja, takana alikersantti Into A. Salmi ja sotamies Hannes Kontiainen. He ajaisivat edeltä ja sotilaskotisisarten auto heidän jäljessään kohti määränpäätä Kiestinkiä.

Heinäkuun päivät olivat olleet helteisiä, joten matkaan lähdetään vasta illalla 4. heinäkuuta 1942 klo 23. Puolen yön jälkeen ylitetään vanha raja Juntusrannassa ja seurue pysähtyy sotilaskotiin korvikekahville.

Joukon päästyä Kuusamon Kurviseen sotilaskotisisaret pyysivät päästä ajamaan edellä, sillä Fordin oikea etuikkuna oli rikkoontunut ja pölyä tuli sisään niin paljon, että autossa oleminen oli käynyt hankalaksi. Hieman myöhemmin saattue on nousemassa ylämäkeen kulkevaa tietä. Näkyvyys on huono ja molemmin puolin tietä väijytykseen ryhmittäytynyt partisaaniryhmä pääsee yllättämään heidät.

*****

Samaan aikaan Kiestingissä, matkan määränpäässä. Sotilaskotisisaria odotellaan JR 12:n sotilaskodissa Lohilahden Tapparassa. Se on juhlavasti koristeltu vieraita varten. Paikalla on myös kenraalimajuri Väinö Palojärvi, Gretan puoliso. Vieraiden viipyessä alkaa huoli kasvaa sotilaskodissa.

*****

Väijytykseen joutuneet kohtaavat voimakasta tulitusta tien oikealta laidalta. Luodit osuvat pääasiassa edellä ajaneeseen autoon, joka alkaa kaartaa vasemmalle. Palojärvi, auton kuljettaja sekä varmistusmies saavat surmansa heti. Takana maastoautossa olleet sotilaat maastoutuvat ja alkavat tulittaa vihollista. Etummaiseen autoon heitetty palopommi tekee sellaista tuhoa, että esimerkiksi Palojärvi pystytään tunnistamaan vain hänen klo 3.40 pysähtyneen rannekellonsa kaiverruksesta. Jännes ja Aflecht pääsivät pakenemaan autosta, mutta katauivat tulituksessa auton viereen.

Neuvostopartisaanien kiivas tulitus jatkuu pakottaen sotilaat perääntymään ja hakemaan vahvistuksia. Suomalaisten lähdettyä partisaanit ryöstävät arvoesineet autossa olleilta ruumiilta ja sytyttävät sen lopuksi palamaan.

Jo hiljenneelle tapahtumapaikalle saapui seuraavaksi saksalaiskolonna. He ottivat mukaan kuolleet sotilaskotisisaret ja saattosotilaat. Yhä palavista autoista vedetyt ruumiit olivat karmea näky. Kukaan ensimmäisestä autossa ei selvinnyt hengissä. Varmistusauton miehet selviävät vahingoittumatta.

Jälkeenpäin huomattiin neuvostopartisaanien myös miinoittaneen tien. Oli ihme, ettei sotilaiden maastoauto ollut osunut miinoihin ja tuhoutunut.

*****

10.7.1942. Helsingin Vanhassa kirkossa pidetyistä hautajaisista muodostuu kansallinen surujuhla. Seppeleenlaskijoissa on useita kenraaleja. Uhreja muistavat myös monet Saksan edustajat mm. kenraalieversti Eduard Dietl, Suomessa olevien saksalaisjoukkojen komentaja.

Muistotilaisuudesta löytyy uutiskuvaa Puolustusvoimain katsauksessa 78 (videolla kohdasta 10 min 50 s eteenpäin) Puolustusvoimain katsaus 78 | Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Finna.fi

*****

Partisaani-iskun paikalla on Sotilaskotiliiton pystyttämä muistomerkki. Se siirrettiin alkuperäisestä paikastaan myöhemmin 150 metrin päähän sen liikenteellisesti hankalan (ylämäen kaarteessa) sijainnin vuoksi. Samasta syystä neuvostopartisaanit sen iskupaikaksi valitsivat.

Tarina perustuu eri lähteisiin: ”Kello 04 Moskovan aikaan: he tulevat joka yö”, Veikko Erkkilä (Kirjarovio, 2021), ”Kolme sotilaskotisisarta ammuttiin korpitielle – partisaanien raaka isku järkytti suomalaisia”, Tuomas Manninen (IS, 2018), ”Elämän valtasuonet – Wolf H. Halstin ja Marja-Maija Halstin kirjeet vuosilta 1929-1949”, Lea Grönstrand (Otava, 1995), ”Jatkosodan katsaus 78/43 – Sotilaskoti”, Puolustusvoimat (1943), ”78 vuotta sotilaskotisisarten kolmoismurhasta – Murtovaaran murhenäytelmä järkytti koko Suomea”, Sotaveteraanit.fi (2020).