Sotahistorialliset kohteet – Tarinoiden tapahtumapaikat – Kenttäpostin kertomaa

Search
Close this search box.

Kriegshistorische Stätten – Schauplätze der Geschichten – Was die Feldpost über den Krieg erzählt

Kenraali Hjalmar Siilasvuo

Hjalmar Siilasvuo – ”Raatteen tien sankari”

Hjalmar Siilasvuo (alkujaan Strömberg) syntyi 18. maaliskuuta 1892 Helsingissä Frans ja Hulda Strömbergin perheeseen. Hjalmarin lapsuutta synkensivät isän ja äidin kuolemat. Hän jäi orvoksi vain 12-vuotiaana. Sukulaiset kuitenkin huolehtivat pojasta ja ylioppilaaksi tulon jälkeen hän pääsi lukemaan lakia Hlesingin yliopistoon.

Opiskelijaelämästä nauttinut Hjalmar lähti yllättäen vuonna 1915 Suomesta Saksaan yhdessä jo ylioppilasajoiltaan tuntemiensa yhdeksän muun kanssa. Siellä ryhmä ilmoittautui suomalaisen Pfadfinder -kurssin toiseen komppaniaan Saksan Lockstadtissa. Armeija sovi Hjalmarille ja hän yleni Preussin Jääkäripataljoona 27:n ryhmänjohtajaksi ja taisteli Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella (Latvia). Helmikuussa 1918, nyt jääkärikapteenina, hän saapui Vaasaan ja hänet määrättiin komppanianpäälliköksi Suomen valkoiseen armeijaan.

Sisällissodan jälkeen Hjalmar (vielä tuolloin Strömberg) sai komentoonsa Uudenmaan rykmentin suomenkielisen pataljoonan Haminassa. Samalla komennuksella hän tutustui paikallisen apteekkarin tyttäreen Salliin ja pari vihittiin 1920. Pariskunnalle syntyi kolme lasta.

Sotilasura eteni ja jo everstin arvoisena hän sai 1934 sijoituspaikaksi Oulun. Pari vuotta myöhemmin Hjalmar vaihtoi Strömberg sukunimensä Siilasvuoksi.

*****

Euroopassa poliittiset jännitteet ja sodan uhka kasvoivat 1930-luvun loppupuolella. Saksa ja Neuvostoliitto solmivat yllättäen elokuussa 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen. Sen jälkeen alkoivat tapahtumat vyöryä eteenpäin. Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Eurooppa jaettiin etupiireihin, jossa Suomi jätettiin Neuvostoliitolle. Saksa hyökkäsi syyskuun ensimmäisenä päivänä Puolaan ja Neuvostoliitto kiihdytti aluevaatimuksiaan Baltian ja Suomen suuntaan. Suomi ei taipunut vaatimuksiin, vaan aloitti liikekannallepanon ja valmistautui puolustussotaan. Liikekannallepanon ensimmäinen vaihe olivat ympäri maata järjestetyt ylimääräiset harjoitukset (YH).

Aluevaatimusneuvottelujen kariuduttua Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Puna-armeijan tykistö avasi tulen Karjalan kannaksella klo 06.50 ja myöhemmin aamulla tehtiin ilmahyökkäys Helsinkiin. Talvisota oli alkanut. Neuvostoliitto hyökkäsi laajalla rintamalla myös pohjoisempana Lieksan, Kuhmon, Suomussalmen, Sallan ja Petsamon suunnilla. Yhtenä strategisena tavoitteena oli edetä Suomussalmen kautta lyhintä maareittiä Perämerelle. Se olisi katkaissut maayhteydet länteen. Suomen puolustusta oli vahvistettu erityisesti Kannaksella ja Laatokan Karjalassa, joten hyökkäys pohjoisessa yllätti suomalaiset.

*****

Talvisodan syttyessä Siilasvuon Oulun jalkaväkirykmentti 25:stä muodostettiin prikaati, joka alistettiin kenraali Wiljo Tuompon alaisuuteen Pohjois-Suomen ryhmälle ja lähetettiin 7. joulukuuta Kuhmon suunnalle. ”Ryhmä Siilasvuo keskitetään Suomussalmen suuntaan lyödäkseen sinne edenneen vihollisen”, kuului Tuompon käsky.

Siilasvuo perusti alkuun komentopaikkansa Hyrynsalmelle. Puna-armeijan hyökkäykset oli torjuttu ja vihollisen menetykset tiedettiin suuriksi. Myös rajakylien evakot piti siirtää kauemmas rintama-alueelta. Tiedusteluraporttien mukaan vastassa oli kohti Hyrynsalmea ja Taivalkoskea suuntaava neuvostodivisioona. Siilasvuo sai käyttöönsä jonkin verran uusia vahvistuksia, mutta pääosin jo raskaissa torjuntataisteluissa menetyksiä kärsineitä joukko-osastoja. Tykistöä ei saatu eikä panssarintorjuntavälineistöäkään.

Joulukuun 10. päivä Siilasvuon joukot suunnittelivat lyövänsä kiilaa kahden venäläisryhmittymän väliin. Viholliskolonnat marssivat väijytystä aavistamatta, kun Siilasvuon hyökkäysryhmät iskivät sivusta. Nyt suomalaiset alkoivat menestyä taisteluissa ja hyökkäyksiä kiihdytettiin. Aloite oli siirtynyt suomalaisille ja vihollisen perääntymisteitä lähdettiin katkaisemaan pohjoisempana. Samaan aikaan Siilasvuo sai kaipaamiaan lisävahvistuksia.

Raatteen tien taistelut

Lentotiedustelun mukaan Raatteen tie oli täynnä vihollisen 44. divisioonan marssijoukkoja. Näitä viivyttämään Siilasvuolla oli lähettää vain kaksi viidenkymmenen miehen tiedustelujoukkuetta. Neuvostojoukkojen oli määrä aloittaa hyökkäys 28. joulukuuta ja tuhota alueella olevat Siilasvuon joukot. Sen sijaan hyökkäyksen suorittikin ensin Siilasvuo; kohteena syvemmälle Kiantajärvelle tunkeutunut vihollisdivisioona. Pääosa divisoonasta pääsi kuitenkin pakenemaan Siilasvuon joukkojen ja pohjoisemmaksi sijoitetun everstiluutnanti Paavo Susitaipaleen ryhmä Suden väliin jääneestä aukosta. Sotasaaliiksi jäi pakenevilta huomattava määrä tykkejä, panssarivaunuja, kuorma-autoja ja kevyitä aseita.

Samoihin aikoihin ukrainalainen 44. divisioona oli saarroksissa Raatteen tiellä. Purevassa 40 asteen pakkasessa Siilasvuo lähti hyökkäykseen huonosti varustettua vihollista vastaan, joka tuhottiin käytännössä kokonaan kolmessa päivässä. Taistelujen tauottua maanantaina 8. tammikuuta paikalle tuli joukko ulkomaisia sanomalehtimiehiä. Eversti Siilasvuo esitteli lehdistölle koko saaliiksi saadun sotakaluston, johon sotilasajoneuvojen lisäksi kuului yli tuhat hevosta. Venäläisten menetykset Raatteen tiellä ja muualla Suomussalmella olivat yli 20 000 miestä. Siilasvuon omasta divisioonasta kaatui 900 ja haavoittui 1200 sotilasta.

Talvisodan legenda oli syntynyt!

 


 

Katso myös Teemu Keskisarjan ja Simo Holopaisen IS TV:lle toimittama ”Raatteentie nykypäivänä” -video. Se esittelee ja havainnollistaa Talvisodan aikaisia taisteluja Suomussalmella – ja erityisesti Raatteentiellä. Katso video (YouTube)