Eeva Saarenpää – ”Paanajärveltä evakkotaipaleelle”

Eeva Saarenpää (o.s. Leinonen) syntyi Kuusamon Paanajärvellä marraskuun 23. päivä 1929. Perheeseen kuului kaikkiaan 11 lasta; kolme tyttöä eli kaksoissisar Kirsti ja vanhempi sisar Elma, joka toimi myös lottana, ja kahdeksan poikaa.

Ennen sotia Paanajärvi oli niin tutkijoiden kuin taiteilijoidenkin suosima paikka. Myös moni matkailija tutustui paikan päällä taiteilijoiden ikuistamiin maisemakohteisiin, kuten Akseli Gallen-Kallelan maalaamaan Mäntykoskeen. Näillä retkillä Eeva ja Kirsti toimivat paikallisoppaina.

Saarenpään perhe koki sotavuodet raskaina. Talvisota pakotti perheen jättämään Paanajärven, jonne jäänyt koti poltettiin 1939. Äiti Kaisa kuoli evakkokeväänä 1941 ja vanhempi veli Kaarlo Henrik kaatui myöhemmin rintamalla. Välirauhan jälkeen palattiin Paanajärvelle. Rakennettiin uusi koti poltetun tilalle, jossa perhe asui asemasodan ajan 1942-1944 ja Eeva oli töissä Anttilan tilalla mm. heinän- ja perunankorjuussa.

Väliin siirryimme yöksi järven yli pakoon vihollispartioita.

Eeva kertoi, että Paanajärven pohjoisrannalla, jossa talo sijaitsi, olivat vaarana desantit: ”Väliin siirryimme yöksi järven yli pakoon vihollispartioita turvanamme suomalaiset vartiosotilaat. Meidät tytötkin opetettiin ampumaan ja kesäisin nukuimme aitoissa, joihin oli tehty ampuma-aukkoja. Monesti huomasimme merkkejä vihollispartioiden liikkeistä alueella, joten huoli turvallisuudesta oli aiheellinen”.

Sotatilanteen muuttuessa oli jälleen lähdettävä evakkomatkalle. Silloin ei vielä tiedetty, ettei paluuta Paanajärvelle enää olisi. Alkusyksystä 1944 poliisi Karppinen tuli nimismies Louekosken määräyksestä kertomaan, että koti karjoineen piti evakuoida. Lähtöä tehtiin 8.9.1944 ensimmäisen pysähdyspaikan ollessa noin 30 km:n päässä Vuotungin kylällä. Vasta 15-vuotias Eeva talutti kymmenen lehmää koko matkan Paanajärveltä Raahen Saloisiin. Mukana olivat myös isä, Juho Herman Leinonen, ja kaatuneen Kaarlo Henrik veljen sotaleskeksi jäänyt Aune-puoliso.

Matkaa Paanajärveltä länteen piti tehdä metsäteiden ja soiden kautta, koska päätiet olivat ruuhkautuneet Jäämeren suuntaan vetäytyvistä saksalaisjoukoista. Eeva kertoi vieläkin näkevänsä unia kuinka hän Posion suunnalla putosi lehmän kanssa suonsilmään eikä saanut mistään otetta jaloilleen päästäkseen sieltä ylös. Lähitalosta saatiin kuitenkin köyttä, joka laitettiin lenkiksi kainaloiden alle ja sillä saatiin pudonnut vedettyä suosta – myös lehmä onnistuttiin pelastamaan. Mutakylvyn jälkeen peseydyin lähipurossa ja vielä märät vaatteet päällä jatkoin matkaa eteenpäin, Eeva muisteli.

Yli kuukauden kestänyt matkanteko päättyi lokakuun puolivälissä, kun saavuttiin perille Saloisiin. Evakkotaipaleen tapahtumista Eeva sai myöhemmin presidentin myöntämän ansiomitalin.

Sotavuosien jälkeen Eeva Saarenpää teki pitkän uran yrittäjänä kampaamoalalla Raahessa.

Teksti pohjautuu Veli Matti J. Leinosen arkistoihin (mm. Eeva Saarenpään pojalleen Markku Saarenpäälle kertoma kuvaus evakkomatkasta). Tausta-aineistona on hyödynnetty myös Veli Matti J. Leinosen ”Tuhkattujen muistojen Paanajärvi” -kirjaa.